Pijain Keviämielisys

Kusa kaunis kankarelleJuhan jalon Morsian,Näki Mikon NaapurilleAnnillensa antavanKaula Liinan liehuvaisenSilkin suuren sinisen,Tunsi tuosta tykönänsäNärkästyksen nousivanParkuin puhui JuhallensaMikon Mäelle ulhianTuoneen Turun MarkinoiltaKihkan kauniin korian,Että Anni asukkailtaPaikkakunnan Pitäjän,Porommaksi PiikaisistaKyllä kohta kuttutaan.Juha jalo ihmetteliPijan paran turhuutta,Kaisatansa kaunisteliTahtoen häntä taivuttaaHaluansa hyljämähänTurhudesta toimella,Eipä tätä tahtoneetkanKaisan korvat kuulella;Lakin korian käski kohtaJussin Jouluks’ ostamaan.Juha puhui puutoksistaRahan ratki runsamanLupais vähän vähäisestäTavarasta tasaavan.Kaija kohta kiukkuisestiSylki, sortti, solvaisi,Käski mennä kiiremmästiEttei enään tulisiNaimaan Kaijaa kankarelleKaunin Pijan Pitäjän.Jussi sanoi julkisesti,Tätä minä toivotinKoska kuulin kamalastiMitä mualle puhuttiin,Kaijastani kankareltaPaavon Pirjän pirtissäJuha meni menoansaPojes Kaijan kammiostaEikä enään takahansaKertaa katton’ kujasta.Kaija kohta katumahanRupeis ratki tyhmyttänsä,Juoksi kylään kahtomahanSinne tänne Sulhaistansa,Näki Juhan NaapurissaKahden pijan keskelläArkki Virttä veisaamassaHyvin heljäll’ äänellä:”Meidän tulee molempain”Jumalata rukoill’ ain”Ett’ me oikiaan aikahan”Mensim’ avio aittahan.Kaija tätä kuulusteli,Sytämmensä surulla,Oven kautta kurkisteliSanoi sieltä itkulla:Juha kulta tule tänneÄlä ole ynsiä,Kaisas tykö täältä käännäÄlä ole ylpiä.Empä enään paikastani,Vastais Juha vihassaLähde, Luovu MaijastaniKuin on nyttä kihlassa.