Toivon hetkenä

Ihana on impiseni, tuo suloinen synnyinmaa!Koskea ei sua vainen vallat öiset enään saa.Jo ilman rantehella ruskoittaapiOnnen päivä, aamun koi,Toivon ruusupilvet kuiskajaapi:Suomen suureks luoja loi!

Sydämet jo Suomen sulaa, niistä lähtee jäykkä jää,Koska rakkaus isänmaahan rintojamme lämmittää.On tyttäres ja poikais valvehillaVoimansa he uhrajaa,Seppelöivät vielä laakerillaSua, Väinön kansan maa!

Rakkaushan kaikki voittaa, voittaa kovan onnenki –Mutta sitte kerran koittaa meille aika armaampiJa ihmehenä maamme maailmallaVielä suusta suuhun käy –Ei sillon enää yötä taivahallaEikä pilvilöitä näy!