Brasken’illa

Itä-ilma vaaleneepi,Hämärtää jo aamukoi;Näkyviin jo kukkulatkinUsvamerestänsä ui.

Jospa saisin vikakengätYli vuorten rientäisinArmahani asunnolleTuulen tavoin kiitäisin.

Hänen univuoteeltansaHiljaa ottain uutimetSuutelisin poskiansaSekä huulet ruusuiset.

Hiljemmin viel’ kuiskoaisinKuni ruusun korvahan:Uneksi vaan lemmestämmeTaukoamatta, armahain!