Pekka parka
Translated by Iivo Härkönen
Ja Hannu ja Greeta ne tanssivat vaan,ilo kaikuvi, huulet hymyy,mut Pekka parka se nurkassaanlumen, liidun valkeena lymyy.
Pari nuori on Hannu ja Greeta, sen nään,helyt, hääkorut näyttää sen kyllä.Polo Pietari puree vain kynsiäänja arkivaatteet on yllä.
Ja hän haastaa hiljaa, katsahtainohi riemussa rientäjöihin:»Jos liiaksi järkevä oisi en vain,toki pystyisin tihutöihin!»
»Sai tuska rintaan asumaanja tuska rinnan jäätää,miss’ olenkaan, se sieltä vaanpois minut tahtoo häätää.
Se ajaa luoksi rakkahan,kuin hän vois tuskan lientää,mut silmiinsä kun katsahdan,jo pois mun täytyy rientää.
Tok’ iloisemmaks mielenikäy vuorten rintehillä,mut hetki vain, kun silmänijo täyttyy kyynelillä.»
Ja Pekka parka hoippuenkäy verkkaan ohi ihmisten,ja kun hän ohi vaeltaa,kaikk’ katsomahan seisahtaa.
Soi tyttöin kuiske korvissa:»Tuo tulee varmaan haudasta!»Ei, ei, oi rakkaat tyttöset,käy hautaan vasta askelet!
Hän hukannut on kalleimman,siks paras maass’ on tuonelan,siell’ ikuisesti hiljalleenlevätä päivään viimeiseen.