Ritari Olavi

Heinrich Heine (1797–1856)

Translated by Uuno Kailas

Katedraalin eessä kaksimiestä punakauhtanaista:kuningas on toinen niistä,toinen pyövel’ ammatiltaan.

Kruunupäinen pyövelillepuhuu: »Pappi messun alkoi,pian päättyy vihkiminen –pidä piilus valmihina.»

Kellonsoitto, pauhu urkuin,kirkost’ ulos väki tulvii:keskell’ uljaan juhlasaatonnuoret vihkikoruissansa.

Kauhun-kalvas, vapisevatuo on kaunis prinsessainen;huolt’ ei huimall’ Olavilla,suulla punaisell’ on hymy.

Hymy suulla punaisella,niin hän puhuu kuninkaalle:»Hyvää huoment’, appiukko,katkot tänään kaulan multa.

Kuolen tänään – suo mun vieläelää keskiyöhön asti,että voisin hääni nämäpidoin, soihtutanssein viettää.

Suo mun elää, suo mun elää,kunnes juon mä viime maljan,kunnes tanssin viime tanssin –suo mun keskiyöhön elää!»

Kruunupäinen pyövelillepuhuu: »Vävy säilyttäköönkeskiyöhön asti hengen –pidä piilus valmihina.»

Nämä häät ovat ritari Olavin,nyt juo hän viime pikarin.Ja nyt painaa vasten poveaanhän armastaan –oven takana pyöveli seisoo.

Soi soitto, ja Olavi nuorikonvie karkeloon: raju, huima ontämä tanssi loimussa soihtujen,elon viimeinen –oven takana pyöveli seisoo.

Mikä riemu nyt viulujen kielissä soi,miten nyyhkiä huilun ääni voi.Ken heidän tanssivan nähdä saa,sitä kouristaa –oven takana pyöveli seisoo.

He tanssivat kauan ja lähekkäin,mies puolisolleen kuiskaa näin:»Miten rakas oot, et tietää voi –vilu haudass’ on, oi!» –oven takana pyöveli seisoo.

Herra Olavi, on jo keskiyöja päätös matkasi maisen.Jo mielin määrin nauttinutolet lempeä prinsessaisen.

Jo munkit messua hymisee,ja punakauhtanassamies seisoo piilu kädessään,jo on pölkky vartomassa.

Ja ritari Olavi hoviin käy,valo, miekat kipunoivat.Ja ritarin suu on punainen,suu hymyy, ja sanat soivat:

»Minä siunaan auringon, siunaan kuun,joka tähtiretkeläisen,minä siunaan linnun jokaisensini-ilmassa livertäväisen.

Ole siunattu, meri, ole siunattu, maa,ja keto kukkinesi:minä siunaan orvokit, suloisetkuin vaimoni silmien mesi.

Ah, tummat silmät puolison,nyt kauttanne päätän retken.Minä siunaan seljan: ah, alla sennäin antaumukses hetken.»