Aristius Fuscukselle

Viaton ja vilpitön ei se kaipaaMaurilaist’ ei keihoa, eikä jousta,Vasamoist’ ei myrkytetyistä täyttäViiniä, Fuscus,

Kuohusain jos kulkevi kautta Syrttein,Taikka kolkon Kaukaso-vuoren kauttaTaikka missä huuhtovi maisemiaKuulu Hydaspes.

Sillä kerta kun Lalageesta laulainHuoletoinna kuljin Sabiinan metsääRajan taakse, niin mua turvatointaKaikkosi hukka:

Jonka moist’ ei kasvata hirviötäAvarissa Daunia tammistoissaan,Eikä Juban maa, emä leijonienPolttama päivän.

Aseta mä jääketoloille, miss’ eiKevätuuli toivuta yhtään puuta,Missä äärtä maan sadesää ja usmaAhtavi aina;

Aseta mä vaunujen alle päivän,Maahan, joss’ ei kattoa manner kanna:Hymysuuta vaan Lalageeta lemminMie, sulokieltä.