Postumukselle (Kovero)

Oi vuodet vierii, Postumus, Postumus,Välehen, hurskaus viivyt’ ei ryppyjä,Vanhuutt’ ei päälle tunkevaa jaKaikkia kaatavan tuonen töitä;

Et, ystäväni, Plutoa suostutaSadoinkaan kolmin härkiä uhratenPäiväänsä, hänpä kolmipäisenGeryonin, Tityonkin häätää

Aallolla Stygin, jonk’ yli kulkeaOn pakko kaikkein maanasujaimien,Me josko ruhtinaita ollaanTaikkapa köyhiä kyntäjöitä.

Me turhaan hurmevainoja vältämmeJa pauhaavaisen Adrian kuohuja,Vaan turhaan etelänkin tuultaRuumista runtelevata syksyin.

Nähdäppä hiljaa juokseva täytyviCocytus kiertävä, Danaoon sukuHäpeellinen ja pakkotyöhönSisyphos pitkähän tuomittuna.

Maa jättää kerta täytyvi, kartanoJa vaimo; puist’ ei viljelemistäsiSinua, hetken herraa, seuraaMuut kuni vaan vihatut kupressit.

Perijä takaa telkien satojenJuo Cæcubasi, kastaen lattianViinillä paremmalla kuin onJuotava juhlina uhripappein.