Thaliarchus nuorukaiselle

Näät, kuinka hohtaa valkeavaippainenSoracten huippu; taakasta hankienkäy painoon metsän puut, ja jäätyinvirrat ne äkkiä vangiks joutui.

Nyt tuima takkavalkea lietehentee lämpimikses; reipasna maljahassuo vanhan, oivan viinis vuotaa,oi, Thaliarchus, sa tynnyristä!

Muu kaikki heitä huomahan taivaisten;he murtaa myrskyn vimman, mi vastaksuinlöi kuohupäät, – ja jälleen pystyynsypressi kohoo ja saarni vankka.

Äl’ urki turhaan huolia huomisen,vaan päivä, jonkas sait, lue voitokses;sa lemmen armaat riemut nauti,nuorena kiitele karkeloissa,

kun intos uhkuu, kun ukon kärttyisyysei vielä vaivaa. Päiväsi parhain jaa:Mars-kenttää etsi, – kävelyitä, –kuiskeita viehkeitä illan suussa. –

Jää neidon kisaan, siinä kun varjoss’ yönhän varkain piilee, tirskuen kätköstään:Käsivarren koruun käy, – ja tyttöriuhtovi vastahan heikoin hyvein!