Jumaluus

Jalo olkoon ihminen,avulias ja hyvä!Sillä se yksinerottaa meidätkaikista olennoista,jotka tunnemme.

Terve te oudot,korkeammat olennot,joita aavistamme!Kaltaisenneihminen olkoon,esimerkki, ettäteihin uskoisimme.

Sillä luonto on tunteeton:aurinko paistaayli hyvän ja pahan,ja syypään polulla,kuin syyttömän, loistavatkuu sekä tähdet.

Tuuli ja virrat,ukkonen ja rakeethumisevat tietään,ja ohitse rientäentarttuvat toiseenniinkuin toiseen.

Niin kulkevi onnimyös ihmisten kesken,pään päältä poiankutri-puhtaanvikapään miehenkaljulle kiireelle.

Ikuisten, vaskisten,suurten lakienmukaan meidäntäytyy täyttääelomme piiri.

Vain ihminen yksinmahtaa mahdotonta:hän valikoi, erottaa,tutkii, tuomitsee;voi hetkelle antaapitemmän ijän.

Hänen yksin on voimahyvää palkita,pahaa rangaista,parantaa, pelastaa,häilyvää, harhaistahyötyhyn sitoa.

Ja me kunnioitammekuolemattomiakuin oisivat ihmisiä,tekisivät suuressa,mitä parhaat pienessätekevät, tahtovat.

Jalo ihminen olkoon,avulias ja hyvä!Tehköön hyötyä,oikeutta, olkoonesikuva olentojenaavistamaimme.