Prometheus (Leino)

Peitä taivaasi, Zeus,pilvi-usmalla,koe kuin lapsi,hosuva nokkosia,voimaasi tammiinja vuorten huippuihin!Minun maani seisoo sentään,minun majani myös, jota tehnyt et,ja minun lieteni,jonka lämpöäminulta kadehdit.

En tunne kurjempaaauringon allakuin te, jumalat!Te elätte vaivoinuhri-anneista,rukousten hengestä.Mut kuninkuutennekuolisi, elleiois lapsia, kerjureita.toivon houruja.

Kun olin lapsi,kun tiennyt en tietä, en määrää,niin käänsin silmäni erheenpäin päivää, niinkuin siellä oisikorva, kuuleva itkuni,sydän, kuin minun,ahdistettua armahtava.

Ken mua auttoivastaan jättien julkeutta?Kuka mun esti kuolemasta,ken orjuudesta?Tätä etkö kaikkea itse tehnyt,pyhä, hehkuva sydän?Ja etkö kiittänyt hyvänä, nuorna,petettynä,pilvien nukkujaa?

Mun sua kunnioittaa? Miksi?Liensitkö vaivoja milloinkaansa raskautetun?Pyyhitkö kyynelet milloinkaansa ahdistetun?Mua eikö mieheksi tehnytkaikkivaltias aikaja ikuinen kohtalo,herra minun ja sinun?

Mainitsitko,mun pitäisi elämää vihata,erämaahan paeta,kun eivät kaikkikukka-unelmat kypsyneet?

Tässä istun, teen ihmisiäkuvani mukaan,sukukuntaa, kaltaistaniilohon, itkuun,kärsimään, nauttimaanja sua ylenkatsomaan,kuin minä!