Aamukylpy

Läpi heinän, mi kasteessa hohtiJa jäljiltä verkkahan nous,Me riensimme niemeä kohti,Miss’ aalloten mainingit sous.

Vain hyppäys poikemmas rantaa, –Vain haipuvat kuplaset taa, –Ja jo välkkyvä laine sun kantaaYli Ahtolan kartanon saa.

Niin hiljahan maininki silloinVie kelluvan uimarin tuon,Kuni laine, mi vaahtia illoinVie tyynehen tyrskyistä vuon.

Sua syleilen, ankara aava,Meri väikkyvä uinuvakin,Miten oot minut raittihiks saava,Sen tunnen jo ytimihin.

Ja siks läpi kuulean pinnanHaen armahan aartehes niin;Leväriutoilta kristallilinnanMa sukellan terveyttä kiin.

Mua huuhtele, suolallas kasta,Nuor rintani voimista vain,Niin yltyvin harmin ma vastaLuon taakkoja luotani ain.

Meri, mailmassa ainoa raikas,Valehienous haihduta, oi,Näet aaltojes lauluhan kaikas,Ett’ Afrodiiten ne loi.