Hämärtyessä

Yön varjot ahdistavat aatostainja alakuloisuus taas painaa mua,siks’ tahdon uinailuuni unohtuaja käydä vielä satusaarissain.

Mä tahdon elää nuoruus-unelmainpois jättäissäni päivän askartelut.Ne viehättää nuo lapsen leikkilelut,kun ajattelen varhaisvanhuuttain.

Miks’ hämyssä on raskas huokausja katkeroittaa kuolon aavistus?Kai siksi että päivä sammuu pois.

Oi lapsuusaika, äidin siunausja unohdettu iltarukous!Jos ajan menneen vielä saada vois. –