Langinkoskella

Moni pikkulähde Savon maillaitkee ikuisesti pienuuttaan,moni pikkupuro vaikeroidenlähtee siitä muille kertomaan.

Pikkumatkalaiset sama matka,sama suru tekee ystäviksi,eteenpäin he keskustellen rientää,tietämättä, mihin kiire, miksi.

Yhä itkee pikkulähteet tuolla:mikä pienet viestinviejät peri?Eivät tiedä, että monen pienensurun summana on suuri meri. –

Miks’ niin tuonen-tyynnä, miettivänätässä katsot kukkarantojas,tuolla tyrskät kallioita vasten;tyynnytätkö ikituskias?

Tunnen tuskas. Kova kohtalosivetää sua meren synkkään syliin,siksi yötä-päivää surusoittoskuuluu koleana kylmiin kyliin.