Maan povella

Mikä hekuma levätä povellasi, maa,alastomin, nuorin jäsenin,suu ja sieraimet vihreässä rikkaudessasi!Jostain hiiluu tädykkeen terän hauras, lempeä sinikuin ihmeellinen silmä,ja lehvien välitse virtaa keltaisenvihreä valo.

Rakastan sinua, maa!Mustana, ruskeana, vihreänä,elävänä ja kuolleenarakastan sinua, maa!

Lepään povellasi kuin vihreällä alttarilla,jonka ihanat suitsutuksetnousevat läpi valkean ruumiini,elämälle uhriksi annetun.

Tee minut kaltaiseksesi, maa,alituisesti uudistuvaksi,alituisesti uutta luovaksiloppumattomalla, ihanalla hurmiolla!Kun tulee aika,jolloin silmäni ovat väsyneetja sydämeni kylmä ja äänetön,kajahuta ihana kutsusi,villi, vauhko huutosi,joka virtaa läpi olemuksenikuin sula, räiskyvä kultaja herättää minut riemuitsevana maailmaan,joka on nuori ja kukkiva ja säteilevä!