Kotini

Konstantin Raitio (1855–1924)

Tiedän paikan armahan,rauhallisen, ihanan,joss’ on olo onnekas,elo tyyni, suojakas.

Sepä kotikulta on,koti kallis, verraton.Eipä paikkaa olekaankodin vertaa ollenkaan.

Siell’ on isä rakkahin,siellä äiti armahin,siellä siskot, veikkosetriemurinnat, iloiset.

Suojaa, Herra, kotini,anna sille armosi,anna olla enkeleinvartijana kodillein!

Kun ma kerran suureks’ saan,joudun mailman pauhinaan,silloin aina etsin sun,rauhan majan kaivatun.