Iidan suru

Iida itki nyyhkytteliAivan kasvot kalmana,Äiti hältä tutkaeli:”Mikä sul’ on vaivana?” –”Niin kun naapurimme KyöstinSanat saa mun hirtehen,Kun hän sanoo, että ryöstinHältä poi’es sydämen!Tään kun mailma saapi kuullaAivan oon ma onneton!Kaikkihan nyt alkaa luullaEtt’ oon varas verraton. –Aivan syyttömästi tätäKärsimään on joutunut,En mä hiekan kipinätäKeltäkään oo ottanut!” –