Kyyhkyselle

Kultalintu kyyhkyläinen,Lehdon lempeä eläjä,Miksi vainen vaikerrellenHuokaelet huolissasiLehtoloitten lehviessä,Tullessa suven suloisen?

Tule tänne kyyhkykulta,Istu mun olkapäähyelle,Kyynäsvarrelle kykähdä,Usko mulle huoliasi,Kerro kaihosi kovimmat; –Mulla myöskin murhe musta

Sydäntäni synkistääpi,Niinpä mulla kuin sinullaKaiho mieltä kaiveleepi. –Ehkä oisi armahampiKaksin meidän kaihoella,Huolissamme huokaella.

***

Tuosta[1] kyyhkynen kyhähtiLähimmälle lehväselle,Siinä huolensa selitti,Laati mulle murenensa:

”Minä hautelin halullaMuinen kymmentä munoaPienosiksi poikasiksi.Pyy se pienonen pyrähtiLeveälle lehväselleLuoksi pienosen pesäni;Siinä piiskutti pahainen,Vihelteli viekotellen,Pyysi muutella munia,Vailuhia vaihetella.

Enkös onneton eläjäSilloin muutellut munia,Vaihetellut vailuhia!Sitä itken tuon ikäni,Sitä vaivanen valitan:Kuni kymmenen munoaKaikki kahtehen katosi!”