Luonnon syliin!
Kirjoissa uinuvi sulotonta untahomehtunut oppinut yhteiskunta.Kirjoissa henki sen nuutuu,niihin se turtuu ja puutuu.
Pitäkää sielujen palanut tuhka,pitäkää kirjojen kuivunut ruhka,joka eli – ennenkun kuoli!En minä kuorista huoli!
Luontoa, elämätä huokua tahdon,helmiä etsiä pohjalta vahdon!Luonnossa, suloa mi helää,elämäni halajan elää!
Luonto on nuortean elämän virta,luonnossa virisevi sointujen pirtakaunista kangasta luoden,iloa ja riemua suoden!
Jos astuvi hetkeksi köyhään majaantai vaikkapa pistäkse seppien pajaan,niin rinta, mi kirjaan kyltyy,taas uudesti elämään yltyy.
Jos hetkeksi ottavi varresta paljan,niin tuntuu kuin olis raskaan taljanpois heittänyt hartehilta,ja voimasta kuohuu rinta.
Jos hetkisen lavertaa vaimojen kanssaja kuulevi iloja ja murheitansa,niin hellästi heläjää mielija lauluhun läikkyy kieli.
Vaan entä jos leikkivi parvessa lasten,sinisilmien, raitisten valkohasten!Oi, iloa sun sydämesi silloin!Nukut ruusujen tuoksuun illoin!
Kun kevähällä jättävi kaupunginja kulkevi ympäri maata,ihan onnesta, riemusta hullautuu!Sitä ei edes kertoa saata –oma itse kun kokonaan unhottuuja luonto vain mielehen heijastuu!
Ohi vaarojen vilkkuvat kirkkainnaansinijärvet ja vihreät lehdot,ja vainiot tuoksuvat tuoreuttaan,ja tuutivat tuulien kehdot,ja kukkia, kukkia täynnä on maa,ja perhoset päivässä liihottaa.
Ja karjojen kellot ne kalkattaa,ja lintuset livertävät kilvan,ja vaaleat hattarat kaihottaayli kirkkahan, siintävän ilman,ja loistava aurinko kirkastaatien varrella talosen ikkunaa.
Joka hetkenä kulkija nähdä saayhä uuden ja ihanan taulun,on suloa ja kauneutta täynnään maaja helinätä soiton ja laulun.Elo on kuin lintusen vapaa ain –oli pitkin tai poikittain!
Mut silloin elämä on parhaallaan,kun niitylle heinään lähtee!On ihan kuin janon sais sammuttaasulovetosella lirisevän lähteen,kun tuoresta heinää niitteleeja heinillä perhona liitelee,ja heleänä päivä paistaa,ja nurmi ja lehto loistaa!
Oi, ihanata heiniä huiskuttaaon rinnalla neitosen vilmän,ja silmää iskien kuiskuttaakera viehkeän sirkeäsilmän!Välin punasena poskuet halottaa,välin huivihin silmät hän piilottaa!Ja heleänä päivä paistaa,ja nurmi ja lehto loistaa!
Miten ilosena hilskaten, kilpaillenpere illalla saunahan saikaan!Oli löylyssä saunan lämpöisenkoko karjamme yhteen aikaan!Mut hämärässä jälkeen iltasenpojat koputtavat aitan ovellen.On sulosen valonen suvinen yö,sydän leutona sykkien lyö.
Ja aitassa soidessa hyttysenon armasta vaipua uneen,ja neitojen vaipassa uinaillenjää maailma unhon lumeen.Mut olo niin suvisen sulonen onja uni niin ilosen huoleton.On sulosen valonen suvinen yö,sydän leutona sykkien lyö.