Mihin suuntaan?

Orot niityllä hirnuvat korskuen,palo mielemme viehtävi sinne.Me lentäen riennämme ratsaillenja kiidämme kilvaten, riemuiten –mut minnekä, minnekä, minne?

Oi, vielähän taistelutantereetovat taatoilta tallella meille!Ja vielähän viettävät mantereetja vielähän viehtävät välkeveetsydänsyitämme uusille teille!

Koko kansan me tahdomme kohottaahyvän, oikean kukkuloille!Sen mieli ja kieli kun vapaaks’ saa,Se suurena kuorona kohahtaasopusointujen soitelmoille!

Koko kansan me nostamme oikeuteen,joka miehen naisen ja lapsen!Me kutsumme hellään veljeyteenja vapauteen tasa-arvoiseenjoka nuoren ja harmaahapsen!

Tätä työtä me tyynenä toimimme,joka tointamme harkiten tarkoin.Mut muutakin vaativi sentään se:sydän-intoa, tarmoa tahdolle,kiven rouhua vahvoin harkoin.

Työ itse se tarmoa kasvattaaja kansassa kasvun voimaa.Mut kerta kun työmme valmiiks saa,ei ole ken väärästä vaikertaaja sorrosta veljeä soimaa.