Muistolaulu

Pienosella purtosellaKera neidon armahanValkamasta vaelsimmeTasangolle lahdelman.

Yli tyynen peilipinnanRannikolle soudettiin,Laihopellon laitamalleNurmikolle istuttiin.

Siinä elontoivehiaToisillemme kuiskailtiin,Muinaisajan armauttaKaihoellen muisteltiin.

Tässä muistimmehan muhienHaapalehdon ollehen,Johon laaja laihopeltoOivin ojitettu on.

Poissa on se keinuinensa,Jossa illoin istuttiin,Lemmekkäitä lauleloitaKäsikäissä laulettiin.

Hiljaa huokui haavikossaSilloin vieno tuulonen,Loihti nuoreen rintanammeLemmenruusun puhtosen.

Muinaisaikaa muistellessaSilmiini sain kyynelet,Kyynelet myös immeltäniKostutteli poskuet.

Pienosehen purtehemmeHiljalleen me hiivittiin.Muinaiselle haavistolleMuistolaulu laulettiin.