Pohjolan neidet lännessä

Mereltä neittä seitsemäntoi tuuli tullessaan.He puitten varjoon istuivatrannalle länsimaan.

Kajossa illan katsomaantulivat viiksisuut,tulivat suuret ruunupäätja pienoisemmat muut.

Suloiset, sorjat neidet on,vaan kenpä tiesi sen,ne onko immet Vellamonvai keijut ilmojen.

Vaan länsi heidän kaukaisensukunsa kuulla saa,kun vetten taakse katsellenhe laulun kaijuttaa.

Se laulu kaihosointuinenkainosti ilmoittaa:etäällä pohjolassa onyks ihanainen maa.

Sen lehdot veessä heijastuuvälillä vuorien,ja taivas illoin, aamuisinluo ruskon kultaisen.

On kansa siellä kunnokasja jäyhä toimissaan;se korvesta on kyntänytvaloisan viljamaan.

Ja taistot tuimat käynyt onse nuijin, miekoinkin,vaan ihanammat, suuremmatrunoin ja kantelin.

Se talviyöstä noussut onsuv’aamun säteilyyn;sen laihot nosti latvojaanjo päivän häikäisyyn. –

Niin pohjan neidet laulullaanihasti viiksisuut,ihasti suuret ruunupäätja pienoisemmat muut.