Sunnuntaina (1902)
Käkönen kukkuu helkytteleevainion takalolla.Ikävä on suvisena sunnuntainayksinänsä olla.
Tuoltapa näkyy lehdon takaatuulimyllyn siipi..Sinnepä hentosen heilini luoksetaas minun mieleni hiipi.
Jalkaani panen minä kiiltävät kengät,läpi kotipeltojen lähden.Taivaalla kohdalla myllyn siivennäen minä lemmentähden.