Kaksi tarinaa

»Kuules mamman pikku pujueikös katkismuksen luku suju?Lue puju, mamman omakukko munii pullan soman,makeisia,lelusia –.Lue puju katkismusta,Jumala suo siunausta».

Alla päin on mamman pujuei se katkismuksen luku suju,leikkiin mielii poikanenmieli nuori, iloinen.

»Kuules mamman paha pujujos ei lukus’ nytten suju,mamma antaa vitsoillapujuun lukuintoja,aloita,lukea.Lue, muuten vitsallaantaa mamma pujua».

Alkoi puju lukeakovin tuntui pahalta,mutta vitsat, vitsat nemuistui mieleen pujulle.

* * *

»Kuules synnin ihmisparkaollos isän lapsi arka,usko tuonne pilven taamuista taivaan haltijaarukoileanoile.Olet heikko, tomu vaankun sä uskot pappilaantulet silloin vahvaksikristityksi kansaksi».

Näinpä kuuli ihminenkuuli, korvaa kynsienkoetteli uskoa, nälkä tulisiihen sitte usko suli,kiukkuisasti kirotenmaksoi palkan papillen –.

»Kuules synnin ihmisparkaollos isän lapsi arka,jos et usko pilven taahelvetti sun korventaa,muistat senihminen.Anna rovot papillenkanna kullat kirkollen,muuten helvet’tulellapainaa sua Jumala».

Tämän kuuli ihminenuskoi suuri syntinenrakkauden sanomaanmyöskin sanan sanojaan.Raha kilaht’ kirstuhunsielu – pappi otti sun.

Nämä kaksi tarinaausein mieleen kohoaa.

Ensimäinen elettytuolla lapsuusajalla,toinen – joka päivänäsielun siivouspajalla.