Mies ajavi

Muistanpa tätä taruakalpeata kertomusta.

Se on lehti köyhän yöstäpiirre puutiehen polulta:

Allapäin mies ajavi,kuormastansa kuljettavi.

Mitä kuormassa hänelläkulkevalla kerallansa?

Lautoja kasa kerallakuormanansa kulkevalla.

Mitä laudoista laativi,kokoavi kuormastansa?

Kuoli vaimonsa vaaleakaatui kaunis kassapäänsä –.

Näistä arkkua aikovikammiota kaihollensa.

– Allapäin mies ajavikuormastansa kulettavi.

Suru syttävi sydäntäpolttelevi poveansa.

Kaatui kallis kassapäänsäviiden pienoisen pitäjä –.

– Allapäin mies ajavi.»Seisota hepo hetkeksi»!

Kuuli äänen armahtavan,näki kaksi kruununmiestä.

»No, ukko, pitää merkitäpanna tänne papereihin,

sull’ on täällä rästin sämpsypapin palkka maksamatta.

Mitäs nyt kirjoihin kirjoitanpanen tänne papereihin –?»

Sykkäsi sydäntä sanakolkosti mies katsovi.

»Lautoja tässä olisipanes parrut paperiisi».

»Ei ne riitä rästistäsikovin on kokosi pieni».

»Eikö riittäne hyvinkintaloa näistä tarkoitinkin,

eukko kuolleena kotonasille arkkua aikoilin».

– Huokasi povi polttava –herrat hevosen havaitsi –.

»Hevon kirjoihin kirjotanpanen tänne papereihin».

Sinne kirjoihin kirjoitti,– mies jatkavi matkoa.

Ei puhunut, huokasi –suru sydäntä sytytti.

Poskelle kyyneltä kohosi– allapäin mies ajavi –

– Muistampa tätä muruakalpeata kertomusta.

Se oli lehti köyhän yöstäpiirre puuttehen polulta.