Nuorison pirtissä

Läikkyy talven valkolaineetkalpeana puu ja maa,talvettaren valko vaippapohjan maita varjostaa.

Hukkui kesän hellyys meiltäkaatui kukka, kuihtui puu,talven syli kylmä, kolkkokyyneleisnä avautuu.

Tuntuu sentään kevät tunnesilmä loistaa, tulta saa,mikä talven syleilyssäkevät kieltä julistaa?

Ilon oraan mieli nostaasyttyy onnen loimu nyt,elon tuska, murhe, vaivahetkeksi on häipynyt.

Ajan synkkä kyynel soittoelon retket, vaikerrus,hetkeks haipuu, rintoihimmeastuu kevään kirkkaus.

Miksi riemun raitis tuoksumiksi kevät katse tää,miksi päivän lasten laillakäymme kohti elämää?

Miksi, siksi että työstäheelmä kaunis noussut on,koti, pirtti, köyhäin pirttinyt on valmis, verraton.

Koti, koti köyhän kansansuoja köyhäin aattehen,paja sammon soreammanlämmön liesi ihmisten.

Suoja elon uuden valonseisoo, niinkuin sorja puu,kohti taivon sini kanttakaunihina kohoutuu.

Läikkyy ilon kevätlaineosa itsestämme tää,sydän toimiamme valvoisydän keskelle tään jää.

Heikot voimat liittyi, karttuieespäin, vaikka hiljalleen,pirtti nousi, into kasvoi,toive syttyi uudelleen.

Luonto tuki ihmiskättä,voimaa antoi ihanteet,aina korvissamme kaikuitoivon suuret säveleet.

Koti, tehty sydän työllävalmihina seisoo nyt,siksi meille kevään tunnetalvihin on syttynyt.

Ollos pirtti, päivän pirttisuoja suuren aattehen,onnetarten riemuparvetsuokoon onnen paistehen.

Ollos pirtti onnen, toivon,koti aatteen kaunihin,ollos kehto sorrettujenliesi kevään kukkivin.

Soikoon aina orren allaelon virsi verraton,soikoon veljessävel täällä,eespäin, käsky loputon.

Rakkaus on lipussammetaistelussa liehunutrakkauden käskystähäntalo tää on kohonnut.

Kutsukaamme pirttihimmekäskijäksi rakkaus,luokoon pirttiin kevät hengenolkohon sen valkeus.

Luokoon tunteen toveruudenettä veli veljyt ois,että sisko aina siskoonsiskon tunteet luottaa vois.

Yhdenvertaisuuutta täälläjoka sävel soittakoon,ettei veljesvihan routakevättä veis kalmistoon.

Olkoon elon suurta voimaapirtissämme aina vain,olkoon katse aina kirkaspirtin tämän asujain.

Kansa, katso kotiasikaunis on se kallehin,kulje pirttiin kotitunteintarkoituksin puhtahin.

Kun on sulia rinta kylmäsilmä syttää kyyneleettullos silloin tänne veljyt,lohdun saat sä säveleet.

Lemmi aina kallehintasuhraa työsi eestä sen,kiitoksella uusi aikamuistaa sua kaihoten.

Valko pirtti, elon pirtti,terve, terve tuhansin,kylvä suuri kevät kylvös,ilon siemen kyyneliin.

Kylvä, kylvä, kutsu luokseseloa kurjat, kärsivät,tuskan lapset, murhe mielet,jotka syksyyn nääntyvät.

Kutsu heitä, valko siemenheihin koita istuttaa,yhteistyöhön, veljestyöhön,kaikki heikot innostaa.

Kaunihiksi kansa nostaettä hyötyis siitä maa,että huomen sulon sorja,kohta pohjan kukittaa.

Kaunis on se aate joka,astuu tähän asumaan,muistakaa, et uhraustakäy se meiltä vaatimaan.

Työhön tässä uhrauksenkaikki, kaikki annetaan,kerran, se on sentään varma,kevät suuri voitetaan.