Sempä sanon

Mitä mä sanoisin sinustakesäpäivän lapsosesta?Sanonko: silmäs on syttävät,poskillasi mansikkaiset,kutreillasi kuuhun kulta,huulillasi riemun päivä?

Silmät on syttävät sinulla,niinkuin kesäpäivän taivas;mansikat on poskillasi,onnen marjat, kesä marjat.Kutrisi kuin kultavaippa,huulillasi onnen hymy,sunnuntainen suuri päivä.

Sempä sanon mä sinusta,kesäpäivän lapsosesta:olet sä onnien apila,sinikukka päivän tiellä,olet hento päivän perho,kulet kukasta kukkahan.

Lensit kerran polvelleni,siinä istuit ja iloitsit.Kuulin naurusi iloisan,suruisaksi itse vaivuin;katsoin silmies sinehen,kaihoa sai katseheni.Maistoin poskes mansikkata,kalpenevi oma poski;join sun huulies hymyä,ikävän mä siitä niitin.

Lensit perho polveltani,kukalle uudelle kohosit;minä vaivuin vaaleaksi,sortui sydän kukkaseni,minä huolihin humahdin.

Sempä sanon mä sinusta,kesäpäivän lapsosesta:olet onnien apila,sinikukka päivän tiellä,kukkaisa kehähän perho,oman itsesi osaksi.

Olet mulle murhe lintu,surun syttäjä sydämmen;olet kaataja kesäni,sunnuntaini suuren viejä,ikikaihoni antaja.

– Sempä mä sinusta sanon,sydämmeni sortajasta,sydän rauhan runtajasta,kukkamieli tyttösestä.