Siirtolainen (Uotinen)

Kun pohjola leivän kielsihän purjehti läntehen,tuli kyynele poskellen,kun Hangosta lähdettiin.

Hän lähti läntehen tuonnevain kultia kaivaakseen,siellä suruja sydämmeen,sai hän kultia kaivatessaan.

Hän kaipasi pohjolan maillesinivetten, hankien luo,elo muualla kaihoja tuo,kaikki vieras ja kolkkokin on.

Hän lähti pohjosta kohdenilo sykähti syömmessään,kohta nähdä saa maan hän tään,näin aatteli innossaan.

Hän merellä sairahaks’ vaipuiylös ei siitä noussutkaan,mutt’ aina hän unessaanhouri kauniista Suomestaan.

Kun siintivät Suomen rannathän kannelle kannettiin,ilo silmillä katseli siin,lumirantoja kotoisen maan.

Hän nukkui, hervahti poieskuolo vei hänet tuvilleen,ilo jäi hänen huulilleen,se ol’ tervehdys kotoisen maan.