Suru on sydämmessäin

Suru sydämmessäini ja kyynel’ silmässäin,Ma kaiholla jo kauvan kaipailin onneain,Ma yksin, ystävittä kävelen huolissain,En ollenkana tunne ken lientäis rintoain.

Monet ilosi, lempi! ne tunsin rinnassain,Enemmät sun on tuskat, siis murhe muodossain.Voi rintaa riutunutta kourissa kuoleman!Jo tuskistaini tunnen sen ratki raukeevan.

Voi, josko joutuisinki iloille lapsuuden,Tuon virran vieremille, joss’ onnen päivät näin!Muistellen mua siellä mun kulkee kultani,Se kyllä kyyneleini poskiltain pyhkisi.