Kieltäjä

Sä Jumalan, sä maailmojen Luojan,Sä kaiken alkusyyn ja ilmituojan,Sä kiellät hänet kautta vahvan valasJa ilkeästi huudat: alas, alas!Oi miksi luotu nousee Luojaa vastaan,Mik’ kieltämysten alkusyynä on?Se syntirakkaus on ainoastaan,Se hengen ylpeys on rajaton.Hän pahuutensa kostajata pelkääJa tulisilmää kaikkinäkevän.Sen pursi kiitää syntivirran selkää,Sen valheen valkamissa viihtyy hän.Hän ihailee sen synnin siimessaartaJa himoin heijastavaa taivaankaartaJa nautinnoita aistielämän.Mut Jumala jos on, niin kaiken täänHän aina näkee tulisilmilläänJa kieltää, maahan lyö ja tuomitseeJa tuollapuolen haudan vihdoin kostaa,Lain rikkojat niin raskain rankaiseeJa hurskahat vaan kunniahan nostaa.Siks’ itseäs sä koitat uskottaa:Ei ole Jumalaa, ei kostajaa;On haavett’ elo haudan tuollapuolen:Mä sammun niinkuin kynttilä, kun kuolen.Siks’ huudat rohkeasti muitten kuulla,– Tietenkin tieteen nimessä ja suulla –He että yhtyis kanssas yhteen ääneen,Niin helpommin vois toden valheeks’ luullaJa kuolettaa tuon nuhteen tuntoon jääneen.Ja lauma huutaa: Jumala pois, alas!Hän onnen meiltä riistää, sammuttaa.Oi tuota juuri sydämesi halas,Ja toistat enemmistön kiljuntaa.Nyt asiastas varma, vakaa oot,Nuot kristityt jos kuinka saarnatkoot;Saat rauhass’ syödä, juoda, naida, huolla,Näin hetken iloita ja sitte kuolla.Näin petät itsesi ja muutkin vieläJa haaksirikkoon joudut elontiellä.Sä ihmisen tuon ylhän, korkian,Ijäisyyslapsen, sinne kaihoovan,Min otsalta jo loistaa kuninkuus,Min töitä kruunaa hengen aateluus,Min henki pyrkii valkeuden kultaanJa vapauteen täyteen ikävöi,Oi sen sä painat valheen mustaan multaan,Niin pilkkopimeys sen ympäröi.Ja niin hän hapuilee kuin yössä haamuJa avaint’ etsii elon-ongelmaan,Mut yötä jatkuu. Milloin koittaa aamu?Ei ennen kuin hän palaa Jumalaan.Niin Jumalaan, min kunniaa ja voimaaJok’ askeleella ihmetellä saat.Sä katso kenttää kukkain purppuroimaa,Ja tutki kukkaset nuo taidokkaat!Oi tutki lehteä ja juurta syvääJa täyttä tähkylää ja siemenjyvää!Oi minkä viisauden niissä nään!Sä vastaat: kaikki syntyi itsestään.Sä katso ylös taivaan tähtisaartaJa tulta salaman ja taivaankaarta!Sä tutki kiven kummat varmat kiteetJa veden vaihdokset ja jäiset siteet!Oi ihmeitä me näämme yhtenään!Sä lausut vaan: ne syntyi itsestään.Sä miettehiä tarkkaa muurahaisenJa kuinka ahertaa se tuoden, vieden,Ja majanvalmistusta vapsiaisenJa puolustusta rakkaan kotilieden!Kas siipikoristeita päiväperhon,Kudontaa hämähäkin silkkiverhon,Ja räystähässä katso pääskynpesääJa pienokaisten hellää hoidantaa,Sen ilmamatkoja päin pohjan kesääJa joutsenauraa tuulta halkovaa!Suur’ ihmetyö tää luomakunta onJa viisauden tuote verraton,Kuin ihmeitä, en muuta näekkään.Sä lausut vaan: ne syntyi itsestään.Käy ylemmäksi, katso ihmiseen!Niin katsahda sen syvään sydämeen,Sen pyrkimystä kauvas äärettyyteen,Ja pohjattomuutta sen sielun pyyteen!Ja mieti hengen ristiriitoja:Miks’ inhoot itseäs, kun pahaa seuraat,Miks’ rukoukseen vaipuu pakanaJa alttarille kantaa uhriteuraat?Tajuutkos, kuinka sielu silmäns’ avaa,Ja omantunnon voimaa velvoittavaaJa ihmishengen valon vaalintaaJa jumaluuden ikävöimistänsäJa rakkauttaan itsens’ uhraavaa?Sä vastaat vaan: ne syntyi itsestänsä.Oi mikä viisaus ja tiedon syvyysJa oikeus ja voiman suurivaltaJa hellä rakkaus ja isän hyvyysKäy esiin kaikesta ja kaikkialta!Sä lausut: kaikki syntyi itsestään,Vuosmiljaardein se kehityst’ on vaan.Me kumarramme, paljastamme päänJa osotamme Herraan Jumalaan.Niin Herraan Jumalaan, hän suuri on;Kun häntä mietin, aatos seisahtuuJa järki uupuu, sanatta jää suuJa mieli vaipuu pyhään kaihohon.Mut tuohon suureen ihminen jo saa,Kuin lapsi isään, panna luottamuksen.Hän uskovaista täällä taluttaaPäin kotomaata alhoist’ ahdistuksen.Ja milloin syvyys nostaa vihantuulet,Niin lapsi polvistuu ja rukoilee.Sä korkeutees lapsen huudon kuuletJa pelastukseen ovet aukenee.Siks’ sua etsin mä kuin peura vettä.Kenessa muussa saisin tyydykettä!Oi sinä syötät, juotat yhtenäänMua armonmannalla ja ydinrasvoin!Mut jumalaton ylpeydessäänSua häpäisee ja pilkkaa röyhkein kasvoinJa nauruks’ ottaa uhkasi ja valasJa ilkeästi huutaa: alas, alas!Sä Herra taivaan, kaikki kuulet, näät,Nuot aallot ylpeät ja vaahtopäätJa säälit niitä, jotka aikaan sai senJa naurat mahtia tuon muurahaisen.Mut kerran vihassas sä puhut heilleJa peljätät ne hirmuisuudessas.Ken astuu silloin turvaks’ sankareilleJa pelastaa ne sinun kostostas!Sä kerran puhallat ja tuuli käyJa niiden sijaakaan ei enää näy.Niin mik’ on ihminen sun rinnallas?Mik’ ihmislapsi vastustajanas?On tyhjää vaan hän sinust’ irrallaan,Kuin lehti, jonka tuuli puusta löi.Se vihantana äsken viherjöi,Nyt kuivettuu ja muuttuu mullaks’ maan.Mut sinussa ja sinun kauttas mulla,Sun lapseksesi armost’ ostetullaOn toivo, missä toivoa ei näy,On toivo, vaikka päivä yöksi käy.Mä toivon, kaikk’ kun ympärillä raukee,Mä toivon, vaikka hauta kylmä aukee.Nään haudoista mä elon nousevan,Kuin keväin kedon kuolleen kukkivan.Mä silmin sumein kyynelissä kaihonNään puhkeevan jo ijäisyyden laihonJa kuulen halki itkun-tyrskehenJo korjuumiesten naurun riemuisen.Niin hetkeksi vaan hurskaat eroaa,He tuollapuolen virtaa kohtaa taasen.Myrskyltä lapsens’ äiti tallentaaJa tyvennössä rauhan jälleen saa sen.Mut kieltäjä, hän keneen toivoo, kääntyy,Kun elontaivas häitä musteneeJa myrsky ulvoo, vaarat vapisee,Vuossatain hongat niinkuin vitsat vääntyy.Kuin hetteellä hän seisoo hyllyvällä.Hän huutaa, auttajaa ei missään hällä,Hän hätääntyy ja epätoivoon nääntyy.Hän huutaa vuorille: mua peittäkää!Vain jylhä kaiku vastaa ulvontaansa.Ei mistään kuulu avuks’ rientävää,Kun kahdenkesken kohtaa kuninkaansa.Hän vaipuu syvyyteen, oi ken voi nostaa!On hirmuista kun taivaan Herra kostaa.