Ymmärrätkö?

Aikana, oi, jona uinailin minä Onnelan maita,Kohtasi kirkkaana, kuin nuorena nouseva koi,Lempeä loistava ain’ yks’ nainen henkeni silmää.Säilynyt siinä hän on, jos häntä koskana eiKatsoa saanutkaan tää maallinen pettävä silmä,Ennenkun, enkeli, sun, oi, mun Amaalia, näin.