Vanha kaappikello

Lapsuudestain asti tuon muistan ain:on kaappikello mun huonehessain.Vanha se on ja se käy liikaten,vaan mulle muistot soi lyönneissä sen.Raksutus on lakkaamaton,kuullessa tuon vaivun muistelohon.

Tunsinhan sen rakkaudenpiirissä vain kodin pienoisen.Luon’ isän, äidin kun olla mä sain,aikani tuo oli onnehikkain.Lapseksi saan taas uudestaan,kello kun hiljaa lyö aikojaan.