Juhannus laulu
Oi Herra, suo’os mun laululleinse oikea juhannus henki,niin että se aattehet innostaisja sielut ja sydämet liekkiin sais,kuin vanhain laulujen henki!
Ja mistä, mistä ma laulaisinkun ilon on laulujen loppu?Mitä sävel se vielä nyt kantaa voisja riemun ja onnen toivoja lois,kun tuska on toivojen loppu!
Se sävel suuri on elämänpyhä, puhdas ja ihana usko;Se serkku on henkien taivaistenja ystävä kurjien vaivaistenja Luojan ja luotujen usko!
Yks maailmassa usko on ikuinen,joka maat sekä taivahat täyttää.Sen uskon sä tiedät ja tunnet sen:se maassa on, tuikkeessa tähtien;Se henkii metsissä, kevät’öissäja kiehuu ja kuohuu vetten vöissä;Se voimia parhaita työhön käyttääja ihmeitä yhäti uusia näyttää.– Se suuri on: elämän usko.
Se usko se ihmisen usko on,se hyttysen lentimin kantaa,Se henki on maan, sekä auringon,sen valta ja voima on verraton,sen merkki on taivahan hohtehissaja syvällä maan-alan uumenista;Se heikolle toivoa voittohon antaa;Sen turvissa hukkuva etsivi rantaa.– Niin suuri on elämän usko!
Se usko se tarmona toimien lieja elämän itkujen voitto.– Vai miksi on ihmisen toivoon tie,ja mielikin, miksi, se päivään vie;ja sielu, miks etsivi ikuisuuttaja muodon ja aattehen ihanuutta;ja miksi on päivällä lasku ja koittoja ihmislapsella laulu ja soitto?– Niin vaatii elämän usko.
Mi voima sen lentoa innostaasurun synkän syksymielen,kun taivas on kolkko ja musta maaja sydän jo kuumakin kylmäksi saa;kun kansat toistensa töitä itkeeja vääryys toivojen taimet kitkee;kun kohtalo säälitön kytkee kielenja temppelin tahrivi pihtipielen?– Se voima on elämän usko!
Oi, ihminen, uskalla elämäänja elämän antajan voimaan! –Ja maasi se nousevi itsestäänja kansasi kahleet murtavi jään,ja Suomesi muuttuu onnen maaksija elämän taistelu riemukkaaksi.Oi, ihminen, uskalla elämän voimaansun Luojasi luomaan ja aateloimaan:– Se suuri on, ihana usko!