Nyt ja Ennen

Ennen eli jokainen kun asian oli laita;Nyt on kukin kelvotoin, ja itara ja saita.(hyryä lisäksi).

Ennen piti meijän miehet kunniansa suurin;Nyt on rahat rakkaammat, ja kallihimmat juurin.

Ennen oli miehen sana lujempi kuin rauta;Nyt on lupa luikkia, ja valat tuskin auttaa.

Ennen miehet hikoilivat työssä kaiket päivät;Nyt niin viina viivyttää ja juoksuttaa nuo räivät.

Ennen joivat jonkun kerran ystävinsä kanssa;Nyt niin juopi joka miesi yksin kotonansa.

Ennen löytyi aitoissamme pellavaa ja liinaa;Nyt ei löyvyk talossa – kuin velkoa ja viinaa.

Ennen löytyi huoneessamme tarpeheita aina;Nyt jos mitä tarvitaan, niin täytyy kohta lainaa.

Ennen sovun aviossa, toverit ne toivat;Nyt ne toruu toisinaan, ja tappeloo kuin koirat.

Ennen seurais akka aina ukkoansa myötä;Nyt hän vieraan vuotehella viettelöökin yötä.

Ennen oli Neijot nöyrät, tyynneet tytöt vainoot;Nyt on likat ilkiät, ja ylpiät on vaimot.

Ennen kärsi poika kerran tyttöänsä luokse;Nyt hän muihin muksihinkin yö-jalassa juoksee.

Ennen antoi piika tuskin sulhaiselleen suuta;Nyt hän muillen muikkarillen antaa vielä muutaik.

Ennen lapset kasvatettiin kurihissa Herran;Nyt niin kurittaa he vanhemmansa monen kerran.

Ennen oli Pappi paras ystävä ja tuttu;Nyt on sillä laissa joka miehen kanssa juttu.

Ennen laulo Lukkar’ ite kirkossa ja häissä;Nyt hän toisia laulattaa, ja ite ompi päissään.

Ennen tutki Tuomar’ aina mikä oli totta;Nyt hän ensin taskun pohjat tarkoin kaikilt’ ottaa.

Ennen oli Lautamieskin laissa hyvin norkko;Nyt hän istuu pöyvän peässä kontallaan ja torkkuu.

Ennen Vouti tilin teki veroista ja muusta;Nyt hän heitteä rästiksi, ja pankkoo kustaik kuusta.

Nimismiesi ennenkin hän toimeessansa suitti;Nyt ei vielä vuuen peästä hänestä on kuitti.

Ennen Mittar’ puikon pisti juuri rajan selkään;Nyt hän rajat rakenteloo tikkujensa jälleen.

Ennen oli Kauppamiehet rehelliset vielä;Nyt ei muuta luonnistu kuin kielletyllä tiellä.

Ennen oli Sotamiehet tappelussa tuimat;Nyt hyö pauhaa pavossaan, ja juovat niin kuin huimat.

Vihamiesi ennen oli virassansa nöyrä;Nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko köyrä.

Mitenkäs siitt’ minä olin? Elin niinkuin Herra;Nyt on kaikki kavonna, voan – laulan vielä kerran:

Joka kiitteä vanhoja, hään nykyjähän moittii:Ajat oli kiistallaan, voan – vanhatpa ne voitti.