Kuoro »Rakkauden komediasta»

Puhu, tuuli, nyt siipeen ja purjeeseen,ma kotkana käyn yli vyöryvän veen;lokit jäljessä kirkuen kiitää.Alas aaltoihin nyt älyn arkinen työ!Kenties karit purteni pirstaksi lyö;mut sorjaa on laineilla liitää!