Thulen kuningas (Juva)

Oli kuningas Thulen harmaanelon kaiken uskollinen:Hän kädestä kuolevan armaansai maljan kultaisen.

Sen juhlissa toi hän esiin,sen kalliiks arvioi;hänen silmänsä puhkesi vesiin,joka kerta kun siitä joi.

Tuli kuolonaika hälle;nyt maansa ja kaupungit nuosuo kaikki perijälle,mut maljaa ei hän suo.

Hän juhla-atriallaoli uljaine seuroineensukulinnassa, partahallameren aavan valtaveen.

Nous urho juhliva, juodenelon hehkun viimeisen,ja maljaan katseen luoden,veen kuohuun heitti sen.

Näki, kuinka täyttyi, haipuija vaipui tyrskyyn tuo.Hänen silmänsä umpeen vaipui,ei koskaan hän enää juo.