Myrsky laulaa

Kun ruutuhun pilvet rankatMaan kurjuutta itkee vain,Ja viuhuvat puuskat vankatKäy kimppuhun kulkijain,Syyslehviä puut kun viuhtoo,Muka armoa anoin noin,Mut myrsky ne kanssaan riuhtoo,Ja on laivuri neuvotoin,

Niin suommepa pelkureilleNyt uutimet ikkunaan,Me lähdemme rantateille, –Oli tyyni jo vaivaks vaan!Se oman rintamme puhkaa,Tuon ahtahan, kiusauneen,On tuuli, mi riehuen uhkaaKivikattoja räystäineen.

Se kiertävi kadut soukat,Sorapilviä lakaisten,Ja märkinä kaikki houkatJo rientävät huoneesen;Mut rannassa hyrsky höyryyJa riemuiten pärskyää,Se ukkosen lailla möyryySen tasaista möyrinää.

Vain niskaan hattu, ja tuulenSuo päätäsi tuivertaa:Rypyt otsan jo häipyy, luulen,Ja jo ruusuja poski saa!Suo kostean ilman täyttääSun keuhkojas suolallaan,Ja murhe, mi raskaalta näyttää,Jätä myrskyjen pauhinaan!

Kaikk’ kalvavat, sairaat vaivatVie myrsky jo horteillaan,Ja huoliis, jotk’ kertyä saivat,Se ylväsnä henkii vaan.Se yrmii raukkojen paulaaJa kaikkea kehnoas,Ja se ilkkuvin äänin laulaa,Miten lemmit sä kahleitas!

”Tule pois! saat oppia multa,Miten kahleita katkotaan!Taas pääsköhön äitis-kulta,Emo luonto, jo kunniaan.Ma puhdistan saastan ja kuonanJa raitistan sairaan maan,On terveyden ahjo luonan’Meri ääretön, vapaa vaan.”