Usvan alla

Kaksitoista kertaa kumeastitornikellon ääni yöhön kaikaa,yksinvaeltajan askeleistakatukivet kapsahdellen raikaa.

Öinen usva lepää kattoin ylläniinkuin valkovaippa sairasvuoteen,alla usva-unnun lehahteleeleppoisasti lauha tuuli luoteen.

Kalpeana katsoo täysikuuläpi harmahtavan huurahunnun;on kuin tuntis yksinvaeltajanöisen kaihon, raskaan tuonen-tunnun.

Astun hiljaa öistä katuani,katukivet astunnastain kaikaa.Vieläköhän saanen astuskellausvan alla monta ajast’aikaa?