Hajuherneet (Vala)

Hajuherneet, kukkani,te, jotka ylenette kuumassa yössäviileinä ja täynnä tuoksuvaa kuultoa,teille tahdon sanoa salaisuuden,jota ei päivällä ole,mutta joka öisin saa minut niin väriseväksi.

Painan kasvoni poskianne vasten,te suloiset, täynnä lempeätä hekumaa,sillä olen nyt kovin nuorija tunnen punastuksen lyövän yli otsani:joku on suudellut olkapäitänipitkään ja kiihkeästi.

Hymyilettekö te kaikkihievahtamattomassa yössä?En näe silmiänne,mutta hymyilynne on lehahtanut kasvoilleni.

Itkien ja nauraensukellan tuoksuvaan syliinne,ja teidän pienet kukkassuudelmanneputoavat kuumeisen ruumiini ylikuin hiljainen, lempeä sade.