Lähdettyäsi

Katri Vala (1901–1944)

Nukuin.Kuulin tuskallisen nyyhkytyksen:rakastunut sydämeni itki,mutta en voinut herätä:

Sinä olit illalla peittänyt minuthyväilyjesi tuoksuvalla vaipalla.Lepäsin kukkameressäkaikki jäsenet autuaasti värisevinä.

Vihdoin heräsin.Luulin meren kuohuvan ylitseni,kasvoni olivat kosteat pärskeestä.Sydämeni huusi:laiva on jo lähtenyt!Painoin kasvoni kylmään ruutuun:kaukana kiisi jo pakeneva purje.

Aamuruskon kelmeä suupainui poloisille silmilleni.