Syntymättömille

Pienet jalat tepsuttavat,heleät äänet soivatikkunani alla.Taivas valuu sinisenä hymynäsuruttomain leikkijäin ylle.Katselen ikävöiden syntymättömäin maahan.Suloista olisi pitää käsissääniloista pientä potkijaa,jatkuvaa, sykkivää elämäänsä.

Mutta pihalla on hiljainen mieskaivamassa roskalaatikoita.Suunnaton on silmienäänetön toivottomuus,ne eivät edes vihaa enää.Ja kerran oli pieni lapsi,ojensi hymyillen kätensäkohti elämää, kohti äitiä,joka uneksi hurmioitunein silminpoikansa onnen päivistä.

Vapisen vuoksenne, leikkijät.Kaukana, aurinkoisella saarellaampuvat kanuunat,lentokone kiertää kaupungin yllä.Tänään on vielä rauha.Mutta milloin putoaa räjähtävä kuolemaihmetteleväin leikkijäin keskeen?Lapseni syntymättömäin maassa,häpeän maailmaa, johon tuon teidät.