Tahitilainen serenaadi

Hiekassa näin varpaittesi jäljetkauniit kuin pienet näkinkengät,ja seppeleestäsi oli kukkia varissut tienviitakseni.Koko päivän sinua kaukaa katselin.Naurusi putosi päälaellenikuin kimaltelevat pisarat,ja kätesi, vilkkaat kuin ruskeat linnut,palmikoitsivat seppelettä kulmillesi.

Olet uupunut, armahin,laulettuasi ja naurettuasikeskipäivän hiljaisessa kuumuudessa,mutta anna minun nähdäsilmäripsiesi varjot poskillasi!

Meri lepää rannallaja antaa kuun suudella jäseniänsä.Olisitpa sinä meri, armaani,ja minä onnellinen kuu!