Toden kuje

Sai Tosi valhenaamarinja paholaisen puvunja kulki kaunokatsehinnyt eessä ihmissuvun,hän kulki valtateitä vaanja astui lailla kuninkaan.

Ja kansajoukot kaikkineenja maat ja valtakunnatnyt saapui »Herran-miehineen»ja heitä seuras nunnatja maassa polvin kumartuinne kuuli Totta ihastuin.

Se toivat hälle uhrejaanja suitsuttivat tultaja kukin kantoi kalleintaan,ja halpaa oli kulta;ja kansajoukot kautta maan,ne näin nyt yhtyi laulamaan:

»Oi, kuule meitä kuningas:sä älä meitä heitä.Me täytämme sun tahtoas,kun et sä hyljää meitä!Ja aina, aina, aina, oi,ylistysvirret sulle soi!»

Ja joukko jatkoi juhliaan.Mut kuinka viimein kävi?Myös Valhe-herra matkallaanjo juhlaan ennättävi,hän katselee ja kuunteleeja joukkohon näin haastelee:

»Voi teitä hullut, houkkiot,voi teitä villityitä,kun ette nää te tuhkimot,ett’ ootte petetyltä:se, jolle juhla tää nyt on,on Tosi-herra arvoton!»

Ja kansa kaikki kauhistuuja julmistuu ja suuttuu.Ja kansa huutaa: »Täss’ on puu,mut Tosi siitä puuttuu:hän hirtetään ja poltetaan,ja kuolinvirsi veisataan!»

Näin Valhe valtakuntineensen tuomionsa sääsi.Mut Tosi valhe-verhoineenmyös pakohon jo pääsija juoksi, kääntyi korpehenja on myös siellä eellehen.