Tuulastaja

Mi valo tuo, jok’ yössä pimeässäNoin kirkkahasti tuolla loistelee?Ken uneton ja mitä etsimässäYön helmassa siell’ yksin liikkunee?

Sä lähestyt. Jo näkyy tänne, miksiOn pitkin rantaa venhees harhaillut: –On elon huolet unes valtaajiksiJo päässyt, kurja, siks et nukkunut.

Öin, päivin vaan sa etsit uuttarasti,Ravinto kestävä kuin huoles ois. –Niin etsit nytkin, mut vaan siihen astiKuin sammuu tervakset, – käyt silloin pois.

Niin, etsi vaan! Sa luultavasti löydät,Mit’ etsitkin; on kirkas valosi. –Kun päivä joutuu, silloin tyhjät pöydätEi eessäs oo, – saat elää huoleti.