Pisareita

Salomaalla sammalestaHenki tuores henkäeli,Utu untelo yleniKevätpäivän paistaessa.

Utu tuores tuoksahteliPyrkien yhä ylemmä;Läksi pilvyenä piennäIlmankantta kaartamahan.

Pirskutteli pilvi pieniTullut synkältä saloltaPienosia pisareita,Vihmeheisiä vetosen.

Pienosista pisareistaToiset lehdille lehahti,Kuhahteli kukkasille,Niillä hetken heiluellenLailla helmen hopeaisen,Kunnes idän irju viimaKukan nuppua nujersi,Vartta väänteli väkisten,Puotti pienosen pisaran,Uuvutteli unholahan.

Pisareista pienosistaToiset tulla tuiskahteliLäikkyville lainehille,Selän siintävän vesille,Sinne peittyen peräti.Toiset tuulen työntäminäVaapsahtivat vuoristolle,Siellä uupuivat ijäksiKovan kallion kolohon.

Mutta muutamat putosiKostukkeeksi kynnöksille,Vainioille vihrehille,Niittylöille nääntyville.

Jospa joutuisi jokainenPienen pienikin pisaraKostukkeeksi kynnökselle,Kylvetylle kunnakselle! –Silloin siintävä, soreaKukka kaunis kasuaisi,Vilja viihtyisi vihantaSuomen suurilla saloilla,Syänmailla synkeillä.