Hyvä ystävä

Oli ystävä mulla kerran,oli parhain päällä maan.Kun rummut soi sotateillä,sama ain’ oli tahti meillä,hänen astuin rinnallaan.

Tuli lentäen luoti jostainmun, sunko se kutsuu pois?Hänet vihki se rauhaan suureen;hän vaipui jalkaini juureenkuin itsestäin osa ois.

Käden kurkoittaa hän mulle,kun tähtään pyssylläin.En voi minä kättäni antaa;päin ikuisen rauhan rantaakäy, ystävä, viereltäin!