Iltarusko

Iltarusko taivahalla,ilta mielessä monella,huulillansa itkuvirsi –.

Mistä tulit iltarusko,ilta ihmisen mielehen,huulillemme itkuvirsi –?

Kun me soissa samosimmepettymyksen pensastoissaharhauskojen usvissa;sinne hukkui rinnan riemuaamuruskoset katosi.Sieltä iti itkuvirret,tuli ehtoo erhetystenraunioille rintojemmekevätkoskemme kohalle.

Siellä me porohon polimmeluonnon laatimat lakimme,orjuutimme omantunnon,jäihin järkemme jätimme.

Siellä me hulluina hukuimmetarinoihin taikauskon,raivoin rinnoista revimmeliekit laajat luonnonlapsen.

Yksi herraksi hyveni;yksi virkahan viruvi;yksi papiksi piteni;– joukot jalkoihin joutavi.

Kovin kolkkoni kotimme,kohosivat kateen orret,kasvoi sorto, kasvoi vaino,toinen riisti toisen korret.

Sortui muinaissoitto soihinparahtivat piinavirret,yksi otti metsän mannuttoinen korven kauniit hirret.

Otti, kohotti kotinsa,uksen sulki, ärähteli,teroitteli vainoveitsen;ilkeästi irvisteli:nähdessänsä nälkäisiätuskan tummalla turulla.

Pelkäsi, juopui juonihinsa –.

Soivat kiivaat kirkonkellotpalvelivat pappiloita;lakkas omantunnon kuorosävel syvä sydämmienajan kurjilla kujilla.

Luonnon temppeli tuhottu;oli ihmiserehdyksin.

Taivon kansi tahraeltutarinoilla taikauskon.

Korven rauha raiskaeltuarmottomin anastuksin.

Pellon päivä pimitettyryöstöriuvuin rajoitettu.

Tullut herra, tullut orjaentis-ihminen eksynyt.

Siitä tuli iltaruskosiitä ilta ihmisellesiitä illan itkuvirsi –.