Nuorille (Uotinen)

Nyt nuorten viirit liehuvatnyt aamunvirret soipi,nyt kevät ihmisrinnassataas hyvää unelmoipi.

Nyt valon kannel kajahtaaja toivo kukkaan saapi,nyt innontulet tuikahtaaja aatteet aaltoaapi.

Nyt tuntuu mieltä sunnuntaintaas saavan meillä rinta,ja tuntuu niinkuin katsehetnyt siintäis kirkkahinta.

Tää ilta nuorten ilta onon ilon, riemun hetki,oi lähetkää, oi lämmetkääte, joille ajan retki

ei vielä haavaa haikeaaoo iskenynnä rintaan,te, joilla povet vapainaluo ilmi kaunehintaan.

Me oomme kevät Karjalansen ohjat kerran saamme,nyt kevätkuohut rintojenme ilmi lausukaamme.

Niin että näkis heimo tää:uus’ polvi kasvaa meistä,mi talven kesäks’ vaihettaaluo riemun kyyneleistä.

Tää ilta lämmön syttäköönja liittäköhön meitä,ett’ liittyis käsi kätehenja rinta säveleitä

lois’ joiss’ on voima: rakkausja ohjehena: valo,joiss’ syömmeen kunto kutsutaanja rintaan kevät jalo.

Tää ilta meissä lausukoon:me oomme kansa yksi,pien’ kansa vaan ja köyhäkinmutt’ ettei hyljätyksi

se tule eikä tulla voi,vaan sydänlemmet saapi,ja kerran hyvänhymninäse täällä humahtaapi.

Sen päivä kerran kohoaakuin valonsoihtu yöstä,sen päivä nousee nuorissaja nuorten päivätyöstä.

Tää juhla, ilta nuorienpois talven meistä luokoon,se siskoiks’ meidät saattakoonja veljestunteen suokoon.

– Kun lämpeneisi rinta vaanja sydän hyvää saisi,maanonni siitä kasvaisisen huomen hulmahtaisi.

Lauloi äiti lapselleennukkuvalle nupulleen:

”Ollos aina kirkas, lapsikulta,vaali sydämmessä hyväntulta,päivää lemmi, hyvää rakasta,valoon pyri, totta tunnusta.

Suojaa sydän metsälähteen laillarakkaudella liiku ajanmailla,turvatonta turvaa, oikeata puollakärsivälle lohtu suo ja onnetonta huolla.

Avoin katse kanna, sydän nuori,kohottaen kulje, väistä himonvuori,suurta mieti, pyri korkeallesilloin masennu et matalalle.

Etsi, etsi, itsessäsi hyvänkukka kanna,toisen arvo tunnusta ja aina annaarvo mennehelle, muista hautaa, kaatunehen kansan,silloin menestyt ja sydänrauha säilyy.

Kodin kuva, kasvot äityesi armaansäilyköhön sielussasi, sumun harmaansilloin polultasi taistelosi poistaa,hetken vaivan jälkeen onni loistaa.”

Lauloi äiti lapselleen,nukkuvalle nupulleen.

Vuosi vieri kasvoi kukka äidinlemmen,kasvoi kuni koivu kunnahalla,– äiti silmät rakkahaiset sulki,nukkui nurmen vihertävän alla.

Illantuuli äidin kummultakantoi lapsen sydänsäveleen:

”Nuku, nuku rauhanrannikoilla,uinu, uinu hellä hyvänmailla,kuvas valvoo syömmen nuotioilla,sanas kaikuu suvituulen lailla.

Kiitos että kylvit valkeata viljaa,että sytit sieluun päivänkaihon,onnenliljat sulle henkii hiljaa,edistyvän näet pyhäin pyrintöjen laihon.”

Illantuuli, äidin kummultakauas kantoi sydänsäveleen,kummun nurmi kukkasenaimi äidin luokse lapsen kyyneleen –

Olkaamme aina nuoriasen kuohuissa kuohukaamme,olkaamme kevättä, päivyttä ain’sen kansana kasvakaamme!Olkaamme aina kirkkaitakuin tähtöset Suomen taivaan,olkaamme auringon lapsia ain’ei silloin me vaivuta vaivaan.

Olkaamme toivon lapsia ain’ain’ lempeät, veljehen luottain,ain’ Suomen suvena sykähtäinsen onnehen uskoin ja uottain.Olkaamme vapaita aina vaanei sortuen tapojen tahtiin,me luotihin lapsiksi taivahan tuonmaan pohjoisen valoja vahtiin.

Olkohon katseissa nuoret, ain’tään pohjolan tähtienvalo,ain’ rinnassa, nuoret, säilykööntuo keväinen elämänpalo.Mi hyvähän hehkuu ja kuohuttaami kauniille-seppeleen antaa,mi pienistä pyyteistä irti onja kunnian kunnolle antaa.

Olkohon kotoisen kontumme kuvavalvova valkeus rinnan,olkohon kotoisten järvien laulukaikua rakkahimman.Olkoon pohjolan honkien humupohjolan lehtojen lempi,olkoon se riemumme rikkaus äin’ja onnemme syvällisempi.

Olkaamme nuoret, nuoria ain,sydän nuorena olkohon meillä,niin voimme me kevättä nostattaatämän pohjolan korpiteillä!Olkaamme nuoria, kevättä ain’ain’ pyrkien päivähän, valoon,ikipäiväksi, nuoret, nyt sytytäänsulo-Suomelle rakkauspaloon –!