Tuohesta

Tuohi on minun nimeni,Koivusta olen kotosi,Tuohesta tuloo kaluva:Sekä kopsa että kontti,Vielä virsutkin välistä,Joilla maata marssitahan.Ennen näitä aikojammeTuohella peitin pesämme,Katoin kaikki kartanommeAivan leveillä levyillä.Tuohitorvella tohottiPienet pojat paimenessa,Sillä suten säiköittivätLammas laumasta sivuite.Olipa kirkon KellonakinSuuri torvi Suonenjoilla;Sillä soittelin somasti,Kiirehtelin kirkkohoonkin.Tuli vielä nuottanuoraPitempi kuin piiskan siima,Joilla kalat karkastiihinAina apajan periltä;Vielä viskimet veneesen,Jolla vettä viskataahan,Joka on tuohesta tullut,Tämä koivusta kotosin.

Nyt ei tuohta tuon enempi:Tuskin tuppikaan tuloopi.Koivun vyönä viisi vuottaPäällen kolmen kymmenenkinPuristelin puuta kiini,Koivuvani kasvattelin,Jonka juuresta jurahtiKoko koivu kossinensa.Tuosta tuli tuokkosetkin,Tuosta nuokin nuottanuorat,Tuli tuosta tuhansiaKaikenlaisia kalujaKuin on muistosta murennutTuohen tuummat tukkunansa.Tuohest’ on tullut veneitäAmeriikas aprikoitu –En ole silmillä sihannutWaan olen kuullut korvillani.