Mieleni on raskas

Mieleni on raskas, mä itken yöt ja päivät;aikaa sitten riemut ne vieraiks mulle jäivät:mä hyljättynä yksin saan kuormaani kantaa,ja säälin sulo hoivaa ei kenkään tahdo antaa.

Lemmellä on auvot, ma tunsin sen leimun,lemmellä on murheet, ja tuskihin se vei mun;mun vertyy sydän kuiviin, ma vuodosta haavanjo herpoovan sen tunnen ja rauhaa pian saavan.

Onni olis tuolla, miss’ istuimme rinnankirkkaan puron luona ja lehvistöissä linnan;siell’ ystäväni astuu, mua muistellen varmaan, –oi, silmät pian pyyhkis hän ikävöivän armaan!