Kulta Perhoset — Samuel Gustaf Bergh

Tuli tuolta maista mesisistäKoria parvi kulta perhosia.Lennosansa päivän paistehesaTuonne, tänne, mesisisä maisa,Havahitpa ahon vieruksellaMehu-mättahällä kasvavaisenKevään lapsen, kukan kaunehimman.

Ihmetellen tämän ihanuuttaLaskeusi yksi lennostansaAlas aamu kasteen kyyneleihin,Mielistyisä kauniin kukan muotoonYstäväksi antausi hällen,Lupasipa iku-rakkautta.

Niinpä menit päivät parahimmat,Niinpä armas aika helleyden.Mutta mehun maun maistettua,Nautittua hetket hellehimmät,Lähti tämä korja herkku-lintuTaasen tuonne maihin mesisihinToisten kulta tovereinsa kansa.Siellä loisti monta muuta kukkaa,Sinne houkuttelit kaunihimmatHuolta hänen huikentelevaista.Siellä lennosansa ympärinsäUnhotti hän halun ensimäisen,Oman onnettoman kukkasensa.Tämä, lakastunut murehesta,Käänti päänsä maahan päin ja kuoli.